Opetatko talous- ja kuluttajataitoja tulevana lukuvuotena?

Digitaalinen maksaminen on nuorten arkea. Maksaminen tapahtuu sujuvasti älylaitteella, sovelluksessa tai pelin sisällä – usein ilman, että tilannetta hahmotetaan erilliseksi maksutapahtumaksi. Raha liikkuu nopeasti ja huomaamatta. 

Maksamiseen liittyvät käytännöt ovat samalla monimutkaistuneet. Palvelut perustuvat tilauksiin, automaattisiin veloituksiin ja sovellusten sisäisiin ostoihin. Maksaminen ei näy yhdellä kertaa, vaan kertyy useista pienistä eristä. Rahankäytön seuraaminen ja ymmärtäminen on aiempaa haastavampaa. 

Digitaalisessa maksamisessa riskitkin ovat lisääntyneet 

Digitaalisen maksamisen yleistyminen on tuonut mukanaan myös riskejä. Huijauksia torjuvia kampanjoita on meneillään lukuisia ja ne ovat tärkeitä tietoisuuden lisäämisessä. 

Pimeät käytänteet, epäselvät sopimusehdot ja tilanteet, joissa maksaminen käynnistyy huomaamatta, ovat arkipäivää. Pimeistä käytänteistä voit opiskella lisääKKV Kampuksen Pimeät käytännöt tutuksi –kurssilla. 

Digitaalisessa ostosympäristössä toimii samanaikaisesti useita eri toimijoita, joita ovat esimerkiksi verkkokaupat, maksupalveluntarjoajat, alustat ja sovellukset. Toimijoiden roolit, vastuut ja sopimussuhteet eivät ole kuluttajalle aina selkeitä, mikä korostaa tarvetta hahmottaa, kuka vastaa mistäkin ja millaisia oikeuksia kuluttajalla on kussakin tilanteessa. 

Kielloista ja varoituksista toimintaympäristön ymmärtämiseen 

Perinteisesti turvallista ja järkevää maksamista on opetettu varoituksilla ja kielloilla. Rationaalista kuluttajaa ei kuitenkaan ole olemassa. Jokaisella meistä on ”heikot hetkemme”, myös aikuisilla. Kun opetetaan turvallista verkko-ostamista, kannattaa pitää mielessä, että tosiasiassa ostotilanteessa kuluttaja harvemmin ajattelee ensisijaisesti pankkitunnusten tai PIN-koodien suojaamista. Sen sijaan toimintaamme ohjaavat eteen tulevat ostoimpulssit, tilanteet ja tarpeet sekä halut – ja yhä useammin tekoäly. Siksi on tärkeää auttaa oppijaa hahmottamaan digitaalisen toimintaympäristön kokonaisuutta. 

Suuri osa ihmisistä käyttää palveluita sujuvasti, mutta emme välttämättä ymmärrä digitaalisen kaupanteon toimijoita, rooleja sekä  taustalla olevia tekniikoita. Digitaalisessa toimintaympäristössä  pitäisi vähintään tunnista, milloin kyse on sopimuksesta tai mitä oikeuksia meillä kuluttajina on.  

Digitaalinen kehitys ei ole pysähtymässä 

Tekoälyä hyödynnetään jo nyt verkkokaupoissa ja sovelluksissa yksilöllisten tarjousten, suositusten ja ajankohdan valinnassa – eli siinä, milloin ja miten ostamiseen ohjataan. Tulevaisuudessa maksaminen voi automatisoitua edelleen, kun ostotapahtumia hoitavat osittain käyttäjän puolesta toimivat järjestelmät. Tämän seurauksena kuluttajan roolista tulee entistä huomaamattomampi. Siksi on entistä tärkeämpää, että nuori oppii tunnistamaan, milloin hän tekee valinnan itse ja milloin häntä ohjataan tekemään se. 

Moni opettaja voi kokea aiheen opettamisen vaikeaksi: digitaaliset palvelut muuttuvat nopeasti, ja oppilaat voivat tuntea ne teknisesti paremmin. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse hallita kaikkia sovelluksia tai maksutapoja. Riittää, kun opetuksessa pysähdytään peruskysymysten äärelle: ostajan omaan toimintaan, tiedon hakuun ja tunteisiin ennen kauppaa, siihen mistä kaikesta sovin ja mihin sitoudun, mitä tapahtuu maksaessa ja mitä voin tehdä, jos jokin menee pieleen.  KKV Kampuksen pedagoginen malli luotsaa läpi ostoprosessin ja kuluttajan talouden kannalta kriittiset vaiheet.