Joskus kuluttajansuojan opettaminen voi tuntua haastavalta — mutta se ei ole ylitsepääsemätöntä

Kuluttajansuoja nivoutuu talouskasvatukseen, lainsäädäntöön ja mediakasvatukseen — opettajalta odotetaan laaja‑alaista tietoa ja kykyä soveltaa tietoa arkielämään. Tietosisältö voi tuntua monimutkaiselta: oikeudet ja velvollisuudet esim. sopimukset, virhevastuu takuu, etämyynnin peruutusoikeus voivat olla opettajalle itselleenkin vieraita käsitteitä. Kuitenkin ne ovat käsitteitä, joita jokainen tarvitsee selvitäkseen ostajana jokapäiväisessä arjessaan.  

Kulutusympäristön nopea digimuutos: some‑mainonta, tilausansat ja maksutavat kehittyvät nopeasti — pysyminen ajan tasalla vaatii vaivaa. Varsinkin, koska nuoret ovat näissä melko näppäriä ja ensimmäisenä ottamassa käyttöön uusia kulutustapoja. 

Monet pitävät aihetta liian abstraktina nuorille. Se johtuu yleensä siitä, että kuluttajansuoja käsitteineen tuntuu vieraalta myös opettajalle itselleen. Jollei opettaja pysty liittämään aihetta nuoren arkeen ja kokemusmaailmaan pysyvät kuluttajansuojan käsitteet ja termit etäisinä ja tylsinä myös nuorille. Erityisesti talous- ja kuluttajateemoissa on tarpeen pyrkiä "minä tiedän ja kerron sinulle" -tyylistä "autan sinua oivaltamaan ja toimimaan" -kerrontaan. 

Opettajilla voi olla liian vähän perusosaamista kuluttajansuojasta ja se johtaa siihen, että opetus jää pintapuoliseksi. Näissä tilanteissa valitaan yleistä kuluttajuutta käsittelevää tukimateriaalia, joka ei varsinaisesti auta käytännön kaupankäyntitilanteessa. Opettaja ei aina välttämättä myöskään löydä valmiita oppimateriaaleja tai täydennyskoulutusta aiheesta. Suosittelemme opettajia hyödyntämään KKV Kampuksen opettajanmateriaaleja, joista selostuksia kuluttajansuojan käsitteistä, materiaaleja oppitunneille ja ostopolun pedagogisen mallin esittelyä samoin kuin apua vuosisuunnitteluun eri ikäisille.  

Kuluttajansuojan opetus elää ajassa 

Tavoitteena on aktivoida, hoksauttaa ja tukea nuorten mahdollisuuksia toimia kuluttajana. Voisiko oppitunneilla etsiä yhdessä tietoa ja tarjota oppimista tukevaa tekemistä, joka aidosti hyödyttää nuorta omassa tämänhetkisessä elämässä. Nuoret tarvitsevat työkaluja arkeensa, ne voivat liittyä aikuisille vieraisiin kulutuskohteisiin ja tapoihin esimerkiksi peleihin, sometileihin, nettiostoksiin ja maksutapoihin.  

Unohdetaan myös kulutusteeman arkaluonteisuuteen vetoaminen. On totta, että raha ja velka ovat henkilökohtaisia perheen sisäisiä teemoja. Opettaja voi kuitenkin taklata ongelmaa käyttämällä pedagogisia monipuolisesti. Myös KKV Kampuksen itseopiskelumateriaalien käyttäminen antaa teemoihin yksityisyyttä. Hyödynnä myös kotitehtäviä, joissa aiheista keskustellaan huoltajien kanssa, eikä keskustelujen sisältöjä tarvitse raportoida opettajalle. Moniarvoisuus ja erilaiset kulutustottumukset eivät estä rahasta ja kuluttajien oikeuksista puhumista.  

Perinteisesti kuluttajansuojan opetuksessa on lähdetty liikkeelle käytännön kuluttajariita tapauksien käsittelyllä. Opettaja voi kokea riittämättömyyden tunnetta, koska todellisten reklamaatioiden pohdinta tunnilla on jo kuluttajansuojan tulkintaa, jota opettaja ei halua tehdä väärin. Toisaalta yhä tärkeämpää on ongelmatilanteiden välttäminen sillä, että jo ostotilanteessa osaa päätöksenteossaan tehdä tietoisia valintoja, joiden avulla voi helpottaa ongelmatilanteiden ratkaisuja.  Viime vuosina olemme tarjonneet opetukseen ostopolun pedagogista mallia, jonka avulla oppii ostamisen kokonaisuuden, tärkeämpää kuin oikeustulkinta on se, että kuluttajana osaa etsiä apua ja tuntee oikeutensa. 

Kuluttajansuoja on opetussuunnitelman perusteissa monessa eri oppiaineessa ja laajemman kuluttajuus käsitteen alla. Opettajat kokevat usein vaikeana sijoittaan kokonaisuutta vuosisuunnitelmaansa tuntiresurssien puitteissa. Loppuun todettakoon, että vaikka kuluttajansuojan opettaminen joskus vaikealta tuntuukin, opetetaanko kuitenkin? 

Kirjoittaja Taina Mäntylä työskentelee johtavana asiantuntijana KKV:ssa.