Opettajan askelmerkit kuluttajansuojan opetukseen

Kuluttajataitoja opettaessasi tarvitset tiedonhankintataitoja ja joudut jatkuvasti reflektoimaan omaa kriittistä kuluttajuuttasi. Tähän aineistoon perehtyessäsi voit pohtia omaa rooliasi oppijoiden monilukutaidon kehittäjänä kuluttajuuden näkökulmasta. Sitä tarvitset, kun ohjaat oppijoita eri tietolähteiden äärelle.

Samalla voit hankkia valmiuksia toimia oppimisen asiantuntijana erilaisissa verkosto- ja sidosryhmäyhteistöissä. Ymmärrät rajapintoja ja kokonaiskuvaa kuluttajuuteen liittyvien sisältöjen takana.

Arvioi lähteitä monipuolisesti

Kuka on tiedon tuottaja tai tekijä?

1. Valtio tai kunnat sisällöntuottajina

Valtio ja kunnat tarjoavat suurimman osan julkisista palveluista, minkä yhteydessä ne tuottavat paljon tietoa kuluttajille. Viranomaisten viestintää ohjaa muun muassa laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta.

Viranomaisilla on velvollisuus edistää toimintansa avoimuutta, tuottaa ja jakaa tietoa, jotta kansalaiset ja muut sidosryhmät voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan viranomaisen toiminnasta, vaikuttaa valmisteilla oleviin asioihin sekä valvoa etujaan ja oikeuksiaan.

2. Järjestöt sisällön tuottajina

Järjestöt ovat organisaatioita, jotka ovat keskittyneet tiettyjen ryhmien edun tai asian ajamiseen. Ne keskittyvät usein järjestön omien jäsenten asian ajamiseen, mutta tavoitteena voi olla myös laajempi yhteiskunnallinen hyöty. 

Järjestöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia ja edunvalvojia. Suomessa toimii tuhansia erilaisia järjestöjä, joita ovat esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöt, ympäristöjärjestöt ja sosiaali- ja terveysalan järjestöt. Erilaisia järjestöjä yhdistää se, että ne ovat ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat jonkin asian hyväksi.

Järjestöt voidaan jaotella sen mukaan, mitä tarkoitusta ne palvelevat. Ne voivat ajaa esimerkiksi työnantajien, työntekijöiden tai ammatillisten, tieteellisten, uskonnollisten, poliittisten, kulttuuristen tai urheiluun liittyvien yhteisöjen etua.

Elinkeinoelämä- ja työnantajajärjestöjen toiminnalla edistetään niiden jäsenten etuja ja ammatillisia asioita. Jäseniä ovat eri toimialojen yritykset tai organisaatiot. Toimintaan kuuluu tietyn toimialan yritysten tai muiden toimijoiden toimintaedellytysten, toimintaympäristön ja liiketoiminnan edistäminen ja kehittäminen.  

Niiden viestintä koostuu muun muassa verkkosivuista, mediakampanjoista ja jäsenlehdistä sekä tiedotteista jäsenille, medialle ja poliittisille päättäjille. Järjestöt tuottavat materiaaleja myös opetukseen ja järjestävät kouluyhteistyötä.

Järjestöt saavat rahoitusta esimerkiksi avustuksina kunnilta ja valtiolta tai EU:n ohjelmista tai palvelu- ja jäsenmaksuista.

3. Yritykset sisällön tuottajina

Yritykset toimivat voittoa tavoitellen. Yritykset tuottavat paljon tietoa, joka tähtää myynnin edistämiseen ja jota yritykset käyttävät viestinnässään. 

Kaupallista viestintää toteutetaan eri muodoissa, se koostuu muun muassa tavaroiden ja palveluiden esittelystä ja käytön opastuksesta. Näistä perinteisiä ovat yrityksen brändisivustot, tuote-esittelyt ja ruokaohjeet.

Kaupallisen ja ei-kaupallisen viestinnän raja on nykyään entistä vaikeampi hahmottaa. Markkinoinnissaan yritykset hyödyntävät esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajia, jotka korvausta vastaan esittelevät yrityksen tuotteita. Nämä postaukset näyttävät usein vertaisneuvoilta ja kokemusasiantuntijuudelta ja aktiivisen kansalaisen kuluttajatiedolta ja vaikuttamiselta. Ne ovat osa yritysten markkinointia ja sitä kutsutaan myös kaupalliseksi yhteistyöksi, josta tulee somevaikuttajan kertoa postauksen yhteydessä.

Tunnistaminen voi olla vaikeaa, koska kaikissa tapauksissa somevaikuttajien tuotteista kertoma ei ole yritysten kanssa sovittua, vaan voi perustua aidosti vaikuttajan omiin kokemuksiin.

Yritysten yhteistyö varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitosten kanssa on syventynyt viime vuosina. Yritysten on nykyään aiempaa helpompaa tuottaa materiaalia kasvatuksen ja opetuksen käyttöön. 

💡 Esimerkiksi pelit, sähköiset oppimisalustat ja sosiaalinen media voivat olla oppijoille mieluisia tapoja uuden oppimiseen. Samalla markkinoinnin tulkintatilanteet ovat monimutkaistuneet. Vaikka yritysten ja koulujen yhteistyö on syventynyt, opetusta ja kasvatusta ei edelleenkään saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana.